Olen valokuvauksen sekakäyttäjä. Töissä, vapaa-ajalla, luonnossa, kaupungissa, kotona. En suostu lokeroimaan itseäni jonkun tietyn aiheen kuvaajaksi. Haluan osata kaikkea ja vaikken siinä onnistuisikaan, ei se estä minua yrittämästä.
Kuvaustyyliäni on kutsuttu melankoliseksi, enkä minäkään ole asiasta eri mieltä. Melankolisuus puhuttelee minua. Synkkyys, kolkkous – yksinäisyyskin, ovat mielestäni kiehtovia elementtejä kuvassa.
Valokuvaajana – henkilökohtaisessa taiteessani olen sääntöjen rikkoja. Ohjenuorien orjallinen seuraaminen tappaa minusta luovuuden ja saa toistamaan itseäni. Ratkaisuni voivat joskus olla juuri päinvastaisia kuin oppikirjat opettavat, mutta ei se minua haittaa. Ovathan kuvani minun ja osa minua – niiden täytyy myös näyttää siltä.
Tiina Lämsä, Valokuvaaja (vat)