”Se oli suurin toivoni ja voittoni ja iloni elämässä. Saada kuva kerran nähdystä ja eletystä, pysäyttää hetki ikuiseksi.” Näin sanaili I. K. Inha, yksi suomalaisen valokuvataiteen pioneereista. Sama tunne saa minut tarttumaan kameraan ja ikuistamaan hetkiä, joita elämä tuo eteeni.
Valokuvaamisen aloitin jo teini-iässä. Kesätyön ensimmäisestä palkasta ostin oman järjestelmäkameran ja sukelsin valokuvataiteen maailmaan. Vietin lukemattomia tunteja valokuvauspimiössä kehittäen mustavalkofilmejä ja vedostaen kuvia. Jo lapsuudesta saakka olen rakastanut taidetta eri muodoissa, joten lukion jälkeen oli itsestään selvää lähteä opiskelemaan kuvataidetta. Sain kuvataiteilijan ammattinimikkeen nelivuotisesta ammattikorkeakoulututkinnosta, jossa keskityin pitkälti valokuvataiteeseen ja sen eri tekniikoihin.
Kamera on minulle työkalu, millä luoda taidetta. Yhtä hyvin voisin tarttua siveltimeen ja maalata. Valokuvaus on kuitenkin minulle luontevin tapa kuvalliseen ilmaisuun. Kuvausfilosofiaani määrittelee usein minimalismi – Less is more. Kuvissani pyrin keskittymään olennaiseen ja rajaamaan kuvasta pois kaiken, mikä ei tue kuvakerrontaani. Vahvimpia vaikutteita omaan taiteeseeni olen saanut suomalaisilta, mutta myös ulkomaisilta taiteilijoilta: Timo Kelaranta, Elina Brotherus, Mikko Lagerstedt, Henri Cartier-Bresson… Taiteessa on voimaa, ja se on usein myös parasta terapiaa.
En ole halunnut sitoa itseäni mihinkään tiettyyn tyylilajiin. Pidän sekä perinteisestä että modernista valokuvataiteesta. Kuvaan ihmisiä, maisemia, arkkitehtuuria, asetelmia, kaupunkinäkymiä, yksityiskohtia – tunteita ja hetkiä! Eniten nautin kuitenkin isojen maisemien parissa työskentelystä matkustellen Pohjois-Skandinaviassa. Teen myös freelance-kuvaajana toimeksiantoja sekä studiokuvauksia. Toivon, että myös tulevaisuudessa saisin nähdä tätä upeaa maailmaa kameran etsimen läpi – ”pysäyttää hetki ikuiseksi”.
Pekka Mehtälä, Kuvataiteilija (amk)